Vuositolkulla olen vanhojen talojen perinneyrttiä lipstikkaa eli liperiä kuivattanut ja käyttänyt pääasiassa keittojen sekä pataruokien maustamiseen. Väellä kasvaa pihoilla ja puutarhoissaan paljonkin lipstikkaa. Monet eivät siitä pidä voimakkaan maun suhteen… monet taasen tykkäävät, mutta käyttö vaan tuppaa jäämään vähänlaiseksi. Itse nappasin vihdoin viimein jemmastani esiin lipstikkakeiton ohjeen ja ryhdyin porisuttelemaan tämän Mysi Lahtisen reseptin kuuluisan makuaarteen.
- 3 isoa sipulia
- 2 dl tuoretta silputtua lipstikkaa
- voita paistamiseen
- 6–8 jauhoista perunaa
- reilusti valkopippuria
- ripaus sokeria
- 1 ½ l kuumaa kasvislientä
- 2 dl kermaa
Paista silputut sipulit voissa raukeiksi keittokattilassa. Lisää lipstikanlehtisilppu ja kääntele se sipulin lomaan. Hauduta hetken aikaa koko ajan käännellen. Aivan nuoret lipstikanversot käyvät soppaan myös mainiosti. Kaada sitten pieniksi paloitellut kuoritut perunat kattilaan ja sekoittele aineksia vielä hetki. Mausta valkopippurilla ja ripauksella sokeria.
Lisää kuuma kasvisliemi ja puolet kermasta. Anna keitonalun kypsyä oikein hiljalleen vajaan tunnin ajan. Soseuta keitto.
Maistele makua. Keiton tulee maistua yhtä ihanalle kuin se tuoksuu. Varovainen ripaus suolaa saattaa olla tarpeen. Lisää lopuksi toinen kermadesi, kiehauta ja tarjoile ihanuus saman tien.
Voi soppa soikoon, kyllä lipstikkakeitto on keittojen keitto!
4 Responses to Voi soppa soikoon, lipstikkakeitto!