SAARISTON
MARTTA

Frans, mamman kultapoika!

Toin Fransin viime tostaina meille sisään parantelemaan kannuksiensa raapimia ja kanojen ”ylihoitamia” jalkahaavojaan. Kylvetin ja paijailin sen. Hyvät jyvät tekivät sille kauppansa ja juomakin maistui.

Ihmeissäänhän se varmaan oli uudesta majapaikastaan, mutta löysipä tuo varhaisiltaan hyvän yöpuun jossa levätä väsyjään.

Frans tuhisi yöuntaan suljetun oven takana kylppärissä kun me laskimme levolle. Iita ja Meerikin köllähtivät omille paikoilleen oven vierelle tuumaten taatusti mitä ihmettä mahtoi olla meneillään.

Salapoliisikoira-Meerin nuuskinnat alkoivat aamuvarhain… kuka siellä, mikä meininki?

Noh, hoivakodissa oli kaikki hyvin. Henkilökunnalle vaan tuli herätys kukonlaulun aikaan, kun Frans kajautti naistenpäivän kukkokiekuut talon naisväelle jo klo 5.15.

Uuden päivän eväs maistui ja sitä oli riittävästi. Pitkästyttävää yksinolo saattoi olla, sillä normistihan 12 kanarouvaa pitävät varmasti huolen herran viihdyttämisestä.

Ystävämme ”tohtori” Anders kävi perjantaina hoitamassa Fransia. Nyt on viime syksyn jälkeen taas kannukset sahattu lyhyemmiksi, kynnet leikattu, haavoja hoideltu ja halailtu sydämen kyllyydestä.

Tepastelu onnistui heti sujuvammin ilman niitä kovia raapivia kannuksia. Frans voi silmin nähden paremmin, mutta jäi parantelemaan vielä lisäyön hoivakodin sviitissä. 

Hyvääää huomentaaaa, se on lauantaiiiii! Eka herätys kaikui kylpyhuoneen kaakeleissa puoli 6, torkkuherätys pärähti ilmoille seiskalta. Siitäpä Meerikin pysähtyi taasen ihmettelemään mitä kumman touhua tässä huushollissa tapahtuu.

Fransilla oli selvästi hymyä suunpielessä… taisi poika aavistaa, että kanalaan lähtö lähenee. Hyvillä mielin katsoin hoitotoimien tepsineen, joten kotiuttaminen oli paikallaan.

Kop, kop, kop… avaa rakas!

Missäs sitä ollaan oltu?

Pari vuorokautta erossa. Voi tätä jälleentapaamisen iloa ja onnen päivää!

Parvi koossa, mamman kultapoika Frans ja kultaiset kanaset.

2 Responses to Frans, mamman kultapoika!